Let me tri!

Siinä se nyt on, meikäläisen kisakesä. Tahkon jälkeen tuntuu niin hyvältä että olisi ollut hauska kisata vielä Vierumäelläkin, mutta Janosikin kisaan on siitä vain viikko enkä halua ottaa riskiä etten ehdikään palautua riittävästi, vaikka tänä kesänä kisoista palautuminen onkin ollut huomattavasti nopeampaa kuin vuosi sitten. Mutta sitten itse Tahkoon. Vuosi sitten tein siellä ensimmäisen perusmatkani aikaan 3:00:13 ja tänä vuonna tavoitteena oli luonnollisesti parantaa aikaa viime vuodesta. Omassa mielessäni haaveilin jopa 15 minuutin parannuksesta, joka olisi ehkä jollain tavalla ollut mahdollisuuksien rajoissa, mutta olisi vaatinut venymistä ja lähes täydellistä onnistumista joka osa-alueella. Niin hyvään onnistumiseen en tällä kertaa päässyt, vaan kellotin maalissa 2:52:05, mikä tiesi reilun 8 minuutin parannusta omaan ennätykseeni. Vaikka jäinkin aika paljon sekä kärjestä että toivomastani ajasta, niin olen oikeastaan silti tosi tyytyväinen suoritukseeni, sillä se oli henkisesti

Elokuu on koittanut ja tässä vaiheessa voinee jo sanoa kotimaan triathlonkauden olevan kääntymässä ehtoopuoleen. Henkilökohtainen triathlonkesäni päättyy noin viikon kuluttua Finntriathlon Tahkon savolaiseen perusmatkaan (1000 m uintia, 50 km pyöräilyä ja 11 km juoksua), mutta sen jälkeen edessä on vielä yksi erilainen haaste ennen alkusyksyn ylimenokautta. Kesän alussa eteeni tuli tilaisuus josta ei voinut kieltäytyä. Jussi Kiira alias Köllikkäukko kysyi valmennusryhmältämme olisiko kellään mahdollisuutta ja kiinnostusta lähteä huoltajaksi Slovakiaan Janosikin extreme triathloniin 1.9. Koska minulla periaatteessa oli mahdollisuus lähteä ja kiinnostukseni oli jo valmiiksi pompannut yli asteikon, laitoin Jussille viestiä ja kyselin "ihan uteliaisuudesta" millainen rasti oli kyseessä ja uskoisiko hän että minusta voisi olla tehtävään. Speksit olivat alkuun hieman epäselvät, kun tarkkaa tietoa huoltajan roolista ei ollut vielä kisajärjestäjien puolesta tullut, mutta Ju