Let me tri!

Tänä viikonloppuna piti olla Staminaisten, eli Staminan naisten kevätleiri, mutta se peruuntui osallistujapulan vuoksi. Tällä harjoituskaudella olen kuitenkin saanut leireillä niin paljon, ettei yhden leirin peruuntuminen oikeastaan juuri harmittanut, vaikka toteutuessaan se olisi varmasti mukava ollutkin. Sen sijaan suunnittelimme isän kanssa muutaman päivän vaellusreissua Itä-Lappiin Sallan alueelle reilun viikon päästä. Tarkemmat reittisuunnitelmat ovat vielä auki, mutta kyllä mielessä on jo alkanut pyöriä lista rinkkaan pakattavista varusteista ja ruokatarpeista. Viime kerran olen patikoinut varmaan seitsemän vuotta sitten Karhunkierroksella, joten odotan innolla uutta tätä reissua, varsinkin kun Panu ja Jussi vakuuttivat ettei se olisi treeneistä pois. Ensimmäiseen kisaan on vielä kuukausi ja onneksi nyt on ollut niin lämmintä että on voinut jo pyöräillä ja uida ulkona. Viime sunnuntaina ajoin kesän ensimmäisen pitkän lenkin ja maanantaina korkkasin avovesiuintikauden. Vaihtoja

Kevät on ihmeellistä aikaa. Hämmästelen vuodesta toiseen miten nopeasti kaikki muuttuu. Pimeys ja kylmyys väistyvät valon ja lämmön tieltä, harmaus puhkeaa kirkkaaseen väriloistoon, hiljaisuus täyttyy äänillä. Yhtäkkiä elämää on joka puolella varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Myös oma vointini on tehnyt lähes täyskäännöksen. En tiedä miten tämä tapahtui, mutta yhtäkkiä huomasin olevani paljon pirteämpi ja vahvempi. Viimeistään onnistuminen ensimmäisellä puolimaratonillani katkoi pahat kielet pääni sisällä ja antoi valtavan itseluottamuksen tuleviin kisoihin. On aika hurjaa millainen vaikutus mielellä on onnistumiseen. Ehkä viikko ennen kisaa päätin että tavoittelen 5 min/km vauhtia ja alle 1:50 aikaa. Kilometrivauhti oli täysin hatusta heitetty, se vain tuntui hyvältä ja selkeämmältä kuin joku 5:05 tai vastaava. Itseasiassa suhtauduin koko tavoitteeseen täysin naiivilla itsevarmuudella enkä jaksanut ajatella sitä sen kummemmin. Vasta lähempänä kisaa kävin juoksua läpi hieman yks