Let me tri!

Juhannuksen viettoni alkoi torstaina kun pistin täyteen pakatun repun selkään ja kannoin fillarin kerrostaloasunnosta pihalle ja lähdin polkemaan äidin ja isän luokse maaseudun rauhaan. Paljon ei ylimääräistä tavaraa mahtunut mukaan, ja tärkeimpinä matkaan lähtivät tietenkin märkäpuku ja lenkkarit. Jonkin sortin siviilivaatteita kuitenkin löytyy vanhan vaatekaapin kätköistä, joten niitä on aivan turha raahata. Toki joku kirja olisi ollut ihan mukava saada mukaan sadesäiden ajanvietteeksi, mutta Sinuhe egyptiläinen ei kyllä olisi enää mahtunut kuin korkeintaan äänikirjana, niinpä se jäi kotiin odottamaan. Vantaan jälkeen olin muutaman päivän todella väsynyt, en niinkään fyysisesti, mutta tuntui että olisin voinut nukkua vaikka keskellä päivää. Kroppa kuitenkin tuntui todella hyvältä ja sain tehtyä hyviä treenejä, esimerkiksi todella onnistuneen lättäriuinnin altaassa vaikka pää oli aivan nukuksissa. SM-reissusta innostuneena rupesin sitten vielä tutkimaan triathlonliiton kisakalenteria

Kesän kisakausi on nyt avattu omalta osalta Vantaan SM-sprintin peesikieltokisan 25 - 29 -vuotiaiden ikäsarjalähdössä. Tavoitteeni oli päästä 1:20 aikaan ja tehdä oma hyvä suoritus. Mitalisijoista en uskonut taistelevani, joten viiden ikäsarjalaisen joukosta pronssille pääseminen yllätti. Eniten mieltä lämmitti se että saimme seurallemme Stamina TC:lle kolmoisvoiton kovien kilpasiskojen Hanna-Mari Simpasen viedessä kultaa ja Johanna Lahikaisen jäädessä niukasti hopealle. Olihan se aika makea tunne, kun sai seistä palkintojen jaossa omien seurakavereiden rinnalla. Uinti 13:57 Uintiin lähdin rauhallisella mielellä. Verryttely tuntui hyvältä ja vesi oli mukavan lämmintä. Valitsin paikkani suunnilleen lähtölinjan keskiosasta, mikä osoittautuikin sitten aivan vikatikiksi. Jäin lähdössä pahasti pussiin ja samalla kun edessä ei ollut tilaa uida, sivuilta ja takaa tuli porukkaa yli ja ohi. Tästä en mennyt paniikkiin sen kummemmin, mutta oma paikkavalinta sapetti ja osa itsevarmuudesta hie

Vaellusreissulta on palattu kotiin ja koska haluan vältellä rinkan purkamista viimeiseen asti, on nyt erityisen hyvä hetki kirjoitella ajatuksia tänne blogiin. Olimme siis isäni kanssa viikon reissulla Sallassa Itä-Lapissa. Olin aluksi ehdottanut että lähtisimme vasta maanantaina, sillä sunnuntaille olin sopinut uintivalmennuksen yhden seurakaverini kanssa, mutta isän aikatauluihin kävi paremmin lähteä jo lauantaina joten jouduin perumaan tekniikkatunnin. Se ei lopulta hirveästi harmittanut muuten kuin muiden osapuolten puolesta. Uintitekniikan kehittämisessä riittäisi työsarkaa varmasti vaikka maailman tappiin asti, mutta tässä vaiheessa kesää alkaa olla vaikea enää sisäistää mitään kovin tehokkaasti, kun ajatukset alkavat siirtyä jo edessä häämöttäviin kilpailuihin ja lajinomaisempaan harjoitteluun, jonka aika tuntuu aina jäävän niin lyhyeksi. Siispä reissuun lähtö ja hyvin paljon treenien ympärillä pyörivistä arkiympyröistä irrottautuminen oli lopulta ihan paikallaan. Saavuimme si