Let me tri!

Kirjoitan nyt suoria sanoja masennuksesta, koska se ja muut mielenterveyden häiriöt ovat aiheena edelleen liian tabuja. Viime iltana kirjoitin eräälle kaverilleni näin: "Välillä tuntuu, itse asiassa aika usein, etten pidä mun elämästä nykyisellään ja haluaisin päästä irti sellaisesta  suorituskeskeisyydestä joka pyrkii vastaamaan enemmän ehkä ulkoisiin odotuksiin tai omiin uskomuksiin siitä mitä pitäisi olla. Mulla se heijastuu tosi paljon myös treenaamiseen ja tuntuu usein etten vaan jaksa sitä, mutten oikein haluaisi myöntää sitä itselleni koska olen rakentanut niin suuren osan identiteettiäni urheilun ympärille. Kiellän itseltäni paljon asioita, joita ehkä kuitenkin kaipaan, koska urheilu. Nuorempana käytiin vanhempien kanssa monena kesänä Lapissa vaeltamassa ja huomaan kaipaavani jotain sellaista, että olisi lupa unohtaa kaikki kehon seuranta ja mittaus, ei tarvitsisi edes ajatella sitä liikunnan kautta vaan enemmän henkisenä virkistäytymisenä. Kaipaan sitä, että saisi vain

Kurkkua kaihertaa, nokka vuotaa, meinaa vähän väsyttää. Luulin että nyt on taas joku flunssa tulossa, mutta oireet alkoivat  vaikuttaa enemmän " kevätpölyallergialta " kuin bakteeri- tai virustaudilta. Minulla ei ole todettu allergioita, mutta lievä astma kuitenkin on ja ainakin katupöly saa hengitystieni oireilemaan. Myös siitepölyaikaan olen usein melko tukkoinen, joten ehkä jotain allergiataipumusta voi kuitenkin olla. Yleensä antihistamiineista on ollut apua, joten tänä aamuna kaivoin kaapista setiritsiinitabletit ja lisäksi kannutin nenäni. Haalealla suolavedellä huuhtelu puhdistaa mukavasti sierainten limakalvoja ja on hyvä rutiini vaikka hampaiden pesun yhteyteen. Suosittelen, jos vähänkään kärsii pölystä ja tukkoisuudesta. Pahimpaan katupölyaikaan olisi varmaan muutenkin fiksua välttää pölyisimmillä paikoilla liikkumista. En silti malttanut enää odottaa maantiekauden avausta, kun toissa viikonloppuna tiet vihdoin olivat sulaneet lumesta ja sattui olemaan lämmin ja

Oho. Mulle on näköjään tulossa 12 tunnin treeniviikko. Tähän mennessä olen huhkinut jo 7,5 tuntia ja viikonloppuna on vielä reilu neljä tuntia. No ei siitä ihan kahtatoista tuntia tule, muttei jää kovin kauas. Ohjelmaan ne oli Tribasen toimistolla suunnitelleet jotain yhdeksää tuntia. Se on se kevät kun saa naisen näin sekaisin. Eilen vaihdoin maastopyörästä nastat pois ja käskin kaveria, jonka varastossa mun maantiepyörä on, kiikuttamaan pyörän mulle heti kun ehtii. Varmaankin pystytän teltan kadun varteen että voin olla ensimmäisenä todistamassa, kun hiekat putsataan. Sitten mä ampasen tielle bongaamaan leskenlehtiä ja rattiraivoajia. Feissarit, koirankakat ja pyöräilijät. Varmat kevään merkit. Innostuin viettämään altaassa vähän enemmän aikaa kuin ohjelmaan oli suunniteltu. Matkaa ei kertynyt kovinkaan paljon, mutta ajatus ja keskittyminen korvaavat kilometrit. Kesällä se menee avovedessä ihan toisin päin ja syksyllä sen sitten huomaakin ettei osaa enää uida. Tuo Sailfishin G-r