Let me tri!

Nyt kun kesä on lopullisesti taittunut syksyyn, Slovakian matkan pölyt on puisteltu harteilta ja kotiin tuliaisena tuotu flunssakin on jo aikapäiviä sitten selätetty, on hyvä kääntää katse tulevaan. Edessä on taas urheilun osalta erilainen vuosi, mutta tuskin siinä kuin millään muullakaan elämänalueella tarvitsekaan  kiertää samaa kehää. Tulevan talven aion harjoitella ilman valmennusta, sillä huonontunut rahatilanne pakotti karsimaan menoja. Rehellisesti on myönnettävä että myös motivaatio ohjelmoituun harjoitteluun oli alkanut rakoilla jo ennen kuin taloudelliset seikat löivät viimeiset naulat arkkuun. Toisaalta oli haikea jättää Tribase, olihan siellä tutuksi tullut tiimi joka antoi vertaistukea mihin tahansa mieltä askarruttaneeseen asiaan, sekä ammattimainen, kokenut ja kannustava valmentajapari jolta saattoi aina kysyä mitä tyhmempiä kysymyksiä tuntematta itseään tyhmäksi. Vuoden aikana opin paljon kestävyyskunnon rakentamisesta erityisesti lajin näkökulmasta ja korjasin monen m

Kerroin aiemmin blogissa että lähden huoltamaan Jussi Kiiraa alias Köllikkäukkoa Slovakiaan Xtri World Tourin osakilpailuun extreme triathlon Janosikiin. Kisareissu on nyt takana ja on aika kertoa kokemuksistani. Matkani alkaa keskiviikkona kun lennän aamupäivällä Helsingistä Tukholman kautta Puolan Krakovaan, jossa Kiirat ovat minua vastassa.  Jussi ja Sari ovat saapuneet Puolaan jo maanantaina ja käyneet tiistaina vierailemassa Auschwitzissa. Itse olen sen verran herkkä että Auschwitz olisi mennyt liikaa nahan alle, joten minua ei harmita yhtään etten päässyt kierrokselle mukaan vaikka paikka on yksi historiallisesti merkittävimpiä turistikohteita. Lähdemme ajamaan vuokra-autolla kentältä kohti Slovakiaa ja puhumme holokaustin hirmuteoista. Samalla katselen ympärilläni kukoistavaa puolalaista maalaismaisemaa. Krakovan esikaupunkialue ei ole kovin kaunis, mutta mitä kauemmas ajamme kaupungista, sen viehättävämmiksi kylät ja pihapiirit muuttuvat. Pääni on aivan pyörällä lent