Toiveissa pitkä kuuma kesä

Tänä viikonloppuna piti olla Staminaisten, eli Staminan naisten kevätleiri, mutta se peruuntui osallistujapulan vuoksi. Tällä harjoituskaudella olen kuitenkin saanut leireillä niin paljon, ettei yhden leirin peruuntuminen oikeastaan juuri harmittanut, vaikka toteutuessaan se olisi varmasti mukava ollutkin.

Sen sijaan suunnittelimme isän kanssa muutaman päivän vaellusreissua Itä-Lappiin Sallan alueelle reilun viikon päästä. Tarkemmat reittisuunnitelmat ovat vielä auki, mutta kyllä mielessä on jo alkanut pyöriä lista rinkkaan pakattavista varusteista ja ruokatarpeista. Viime kerran olen patikoinut varmaan seitsemän vuotta sitten Karhunkierroksella, joten odotan innolla uutta tätä reissua, varsinkin kun Panu ja Jussi vakuuttivat ettei se olisi treeneistä pois.

Ensimmäiseen kisaan on vielä kuukausi ja onneksi nyt on ollut niin lämmintä että on voinut jo pyöräillä ja uida ulkona. Viime sunnuntaina ajoin kesän ensimmäisen pitkän lenkin ja maanantaina korkkasin avovesiuintikauden. Vaihtoja pitäisi alkaa harjoitella, ja suunnittelinkin lähiaikoina tekeväni kiertoharjoituksen jossa keskittyisin nimenomaan T1- ja T2-suorituksiin. Jos raaskisi ostaa triathloniin paremmin sopivat ajokengät, saisi kenkien kanssa sähläämisestä vielä muutaman sekunnin pois.

Yleisestikin olotila ja fiilis alkaa olla parempi. Toisinaan on väsymystä ja ahdistusta, mutta BDI-kyselyn pisteet ovat jo muutaman viikon olleet laskussa mikä kertoo mielialan noususta. Mietin usein miten tärkeä voimavaratriathlon on masennuksesta toipumisen kannalta ollut, vaikka toisinaan olenkin liian ankara itselleni ja välillä harjoittelukin väsyttää ja laskee mielialaa. Mutta ehdottomasti enemmän olen saamapuolella, sillä treeniohjelma antaa syyn nousta sellaisinakin aamuina kun on vaikeampaa, liikkuminen kohentaa oloa sekä katkaisee ikävät ajatukset, ja ehkä tärkeintä, valmennuksen myötä tunnen kuuluvani johonkin ja saan sekä valmentajilta että muulta Tribase-teamilta tukea niin henkisiin kuin käytännöllisempiin treeniin liittyviin pulmiin. Itsetuntemus ja taidot kehittää ja tukea omaa jaksamista ja suorituskykyä ovat lisääntyneet takavuosiin nähden valtavasti. Järkevä ja säännöllinen harjoittelu on alkanut voittaa yltiöpäisen ahdistuksen turruttamiseen tähtäävän liikkumisen tai kontrolloinin tarpeen kehoa näännyttämällä.

Esimerkiksi viime sunnuntain 4,5 h pyörälenkillä minulla taisi ensimmäistä kertaa olla kunnolla energiaa mukana ja huomasin sen avulla todella jaksavani paremmin. Jussi on kärsivällisesti vastaillut ravintoaiheisiin kysymyksiini ja saanut minut vihdoin ymmärtämään, että rasvanpolttolenkeissä ei ole järkeä, jos ei ole rasvaa mitä polttaa, ja InBody-mittauksesta taas olen joutunut uskomaan ettei minulla sitä tällä hetkellä juuri ole. Mieluummin siis syön reippaasti että jaksan treenata hymy huulilla ja tehokkaasti kuin liian vähillä energioilla jolloin niin laatu kuin hauskuuskin kärsivät. Myöskin sen olen huomannut, että olen ainakin toistaiseksi saanut syödä aika huoletta paljon enemmän kuin urheilukellon kulutusarvio antaa. Seuraan edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti Sulamon kautta päivittäistä energiansaantia, ja vaikka saamani energiamäärät ovat karkeasti 500 kcal suuremmat kuin Polarin kulutusarvio, ei tämä ole näkynyt painossa mitenkään.

Toivotan nautinnollista kesän alkua ja hyviä treenejä kaikille teille jotka luette blogiani! Seuraavan kerran kirjoittelenkin varmaan vaellusreissun kuulumisia. Pitkää pk:ta on ainakin tiedossa!