Kevättä rinnassa

Oho. Mulle on näköjään tulossa 12 tunnin treeniviikko. Tähän mennessä olen huhkinut jo 7,5 tuntia ja viikonloppuna on vielä reilu neljä tuntia. No ei siitä ihan kahtatoista tuntia tule, muttei jää kovin kauas. Ohjelmaan ne oli Tribasen toimistolla suunnitelleet jotain yhdeksää tuntia.

Se on se kevät kun saa naisen näin sekaisin. Eilen vaihdoin maastopyörästä nastat pois ja käskin kaveria, jonka varastossa mun maantiepyörä on, kiikuttamaan pyörän mulle heti kun ehtii. Varmaankin pystytän teltan kadun varteen että voin olla ensimmäisenä todistamassa, kun hiekat putsataan. Sitten mä ampasen tielle bongaamaan leskenlehtiä ja rattiraivoajia. Feissarit, koirankakat ja pyöräilijät. Varmat kevään merkit.

Innostuin viettämään altaassa vähän enemmän aikaa kuin ohjelmaan oli suunniteltu. Matkaa ei kertynyt kovinkaan paljon, mutta ajatus ja keskittyminen korvaavat kilometrit. Kesällä se menee avovedessä ihan toisin päin ja syksyllä sen sitten huomaakin ettei osaa enää uida. Tuo Sailfishin G-range, joka mullakin on, on kuulemma sellanen märkkäri jonka kanssa pitää osata uida kun se ei kelluta niin paljon. Jos mä tänä kesänä yrittäsin saada sitä laatua sinne avovesitreeniinkin niin ei tarvis kisojen jälkeen ilmoittautua alkeisuintikurssille. Ja menis ne kisatkin ehkä vähän paremmin.

Lauantaina olis edessä pidempi juoksu jossa pitäis käydä kaikki sykealueet läpi. Keskiviikkona kävin juoksemassa sellasen tunnin kynnysköpöttelyn ja sen perusteella mietin että lauantai voi olla aika tiukka, ja ne pari juoksukisaa, joille olen toukokuussa menossa, tulee viemään hengen. Mutta sitten se juoksu jotenkin aukes loppua kohti ja mä jätin vielä hautapaikan varaamatta. Kai sekin vaikuttaa kun juoksua on tullut aika vähän kun oli tuo hiihtokausi.

Kaikenlaista kivaa on tulossa. Toukokuussa on siis Kuokkalan kirmaisu ja  siitä viikon päästä Jyväskylän katujuoksu. Sitten meidän seuran naisjaosto, Staminaiset, järjestää naisten oman treenileirin Piispalassa ja saadaan Rantasen Antti sinne koutsaamaan. Panu vähän epäili että treenataanko siellä oikeasti vai onko kyseessä tyttöjen reissu, mutta Staminan likat tuntien ei pelkoa treenien puolesta. Ja voihan se olla että joudutaan ottamaan miehiäkin mukaan, jos naisia ei riitä tarpeeksi.

Pyörää tuunasin vähän aerommaksi ja ostin jukkapalmun trainerin viereen. Mä en kyllä ihan taida keretä Kaisaksi Kaisa Salin paikalle ennen kuin se lopettaa, mutta jos mä vaikka Joroisille vielä joskus menisin. Sitä ennen pitää harjoitella kotona Suomen Havaiji -olosuhteita. Ai niin, tuulettimen mä vielä tarviin. Kuuma tulee yleensä muutenkin.