Katupölyoireilua ja maantiekauden avaus

Kurkkua kaihertaa, nokka vuotaa, meinaa vähän väsyttää. Luulin että nyt on taas joku flunssa tulossa, mutta oireet alkoivat  vaikuttaa enemmän "kevätpölyallergialta" kuin bakteeri- tai virustaudilta. Minulla ei ole todettu allergioita, mutta lievä astma kuitenkin on ja ainakin katupöly saa hengitystieni oireilemaan. Myös siitepölyaikaan olen usein melko tukkoinen, joten ehkä jotain allergiataipumusta voi kuitenkin olla.

Yleensä antihistamiineista on ollut apua, joten tänä aamuna kaivoin kaapista setiritsiinitabletit ja lisäksi kannutin nenäni. Haalealla suolavedellä huuhtelu puhdistaa mukavasti sierainten limakalvoja ja on hyvä rutiini vaikka hampaiden pesun yhteyteen. Suosittelen, jos vähänkään kärsii pölystä ja tukkoisuudesta.

Pahimpaan katupölyaikaan olisi varmaan muutenkin fiksua välttää pölyisimmillä paikoilla liikkumista. En silti malttanut enää odottaa maantiekauden avausta, kun toissa viikonloppuna tiet vihdoin olivat sulaneet lumesta ja sattui olemaan lämmin ja aurinkoinen päivä. Pyörätiet olivat vielä soran peitossa, joten sukelsin suoraan ajoradalle ja surffailin liikenteen seassa Viitaniemestä ylös Kypärämäkeen ja Killerin raviradan ohitse Keuruuntielle.

Autoilijat suhtatuivat hyvin ja antoivat tilaa. Sunnuntain takia liikennettä oli muutenkin vähän. Ilahduin siitä miten helpolta ajaminen tuntui viime kesään verrattuna. Yksikin loiva ylämäki, jossa vauhti usein aiemmin tyssäsi, meni nyt ihan kevyesti ja heittämällä. Olin niin fiiliksissäni että ajoin Petäjävedelle asti, kävin nopsasti huoltsikalla ja ajelin sitten samaa reittiä takaisin. Kevään esimmäisestä maantieajosta tuli suunnilleen 60 kilometrin ja 2,5 tunnin lenkki, joka pysyi maltillisesti peruskestävyysalueella.

Eihän sitä voinut siihen jättää. Seuraavalla viikolla piti päästä tekemään sama uusiksi, paitsi tällä kertaa 20 km lyhyempänä ja maltilliset sykejakaumat unohtaen. Taas ajorataa pitkin ulos kaupungista, koska pyörätiet olivat edelleen hiekassa. Oli torstai ja autoilla kiire. Joku autoilija tööttäsi. Sykemittari ei toiminut. Jalat eivät toimineet. Hö!

Piti pysähtyä Kypärämäessä ja aloittaa tallennus uudestaan. Sykemittaus käynnistyi viimein ja pääsin jatkamaan matkaa kohti isoa tietä. Kadenssi pyöri laiskasti 80 - 90 välillä eikä oikein löytynyt kaivattua rennon energistä ajotuntumaa. Ilma oli viileämpi ja pilvisempi kuin sunnuntaina. Vastatuuli jarrutti menoa ja ohi ajavien rekkojen ilmavirta oli pyyhkäistä mukanaan. Oli melko tympeä alkumatka aina lenkin kääntöpisteelle asti, jossa vastatuuli vaihtui myötäiseksi ja jarruttamisen sijasta nyt siivitti pyörän melkein lentoon. Pakkohan siinä oli kiristää ketjua, kun niin rennon reippaasti kulki kolmeakymppiä loivaan ylämäkeen. En tiedä oliko treeni kovinkaan laadukas, mutta tuskin siitä hirveää turmellustakaan aiheutui.

Nyt kun talviturkki on pyöräilyn osalta heitetty, voi taas palata hetkeksi tekemään kevyet lenkit maastopyörällä ja kovia vetoja sisältävät treenit ajovastuksella. Näitä yritän jatkaa siihen asti kunnes ilma puhdistuu ja lämpenee kunnolla, vaikka kiusaus maantielle meinaa edelleen poltella. Ehkä pahimman pyöräilykuumeen taltuttamisen voisi yhdistää Tommi Martikaisen "Kehity pyöräilijänä" -kirjan lukemiseen. Olen vasta silmäillyt sitä, mutta jo sen perusteella kirja vaikuttaa oikein pätevältä opukselta.

Wattipolkimet ovat olleet kuukauden ajan huollossa ja niiden pitäisi nyt olla matkalla takaisin, joten pian ei tarvitse ajaa enää pelkästään sykeperusteisesti. Polkimet ovat Polarin urheilukellon kanssa yhteensopivat Powertap-merkkiset ja tilattu Wigglestä. Toinen polkimista toimi ihan hyvin mutta toinen ei antanut signaalia, joten ne piti toimittaa valmistajalle. Prosessi hoitui Wigglen kautta tosi hyvin ja helpommin kuin etukäteen ajattelin. Siis ainakin tähän asti, lopullisen arvosanan voinee antaa vasta sitten kun paketti on saapunut noudettavaksi. Jos kaikki menee hyvin, toukokuussa voisi vielä ajaa uuden FTP-testin josta saisi päivitetyt tehoalueet kesän ajoja varten.