Vantaan SM-sprintti

Kesän kisakausi on nyt avattu omalta osalta Vantaan SM-sprintin peesikieltokisan 25 - 29 -vuotiaiden ikäsarjalähdössä. Tavoitteeni oli päästä 1:20 aikaan ja tehdä oma hyvä suoritus. Mitalisijoista en uskonut taistelevani, joten viiden ikäsarjalaisen joukosta pronssille pääseminen yllätti. Eniten mieltä lämmitti se että saimme seurallemme Stamina TC:lle kolmoisvoiton kovien kilpasiskojen Hanna-Mari Simpasen viedessä kultaa ja Johanna Lahikaisen jäädessä niukasti hopealle. Olihan se aika makea tunne, kun sai seistä palkintojen jaossa omien seurakavereiden rinnalla.

Uinti 13:57

Uintiin lähdin rauhallisella mielellä. Verryttely tuntui hyvältä ja vesi oli mukavan lämmintä. Valitsin paikkani suunnilleen lähtölinjan keskiosasta, mikä osoittautuikin sitten aivan vikatikiksi. Jäin lähdössä pahasti pussiin ja samalla kun edessä ei ollut tilaa uida, sivuilta ja takaa tuli porukkaa yli ja ohi. Tästä en mennyt paniikkiin sen kummemmin, mutta oma paikkavalinta sapetti ja osa itsevarmuudesta hieman karisi kun tulin kirjaimellisesti jyrätyksi. Pahimmasta ruuhkasta selvittyäni jäin ryhmän oikealle puolelle uimaan, mikä ei ehkä sekään ollut järkevin ratkaisu jäädessäni täysin ilman peesihyötyä. Olisi ehkä ollut fyysisesti varaa uida kovempaakin, jos henkinen kantti olisi riittänyt. Sain kuitenkin loppua kohti kiristettyä vauhtia ja rantauduin oman sarjan kolmantena, kaikista naisista 29/77.

T1 3:22

Vaihto meni muuten ilman suurempia ongelmia, mutta märkäpuvun hiha ei meinannut millään tulla kellon yli ja lahjekin meinasi jäädä ajanotto-chippiin kiinni. Kovin sähäkästi en ajasta päätellen onnistunut toimimaan, tosin olihan vaihtoaluekin iso joten aikaa meni myös siirtymiin. Vaihdossa tipuin ikäsarjani neljänneksi.

Pyöräily 35:58

Tämä oli ensimmäinen kisapyöräilyni tt-pyörällä ja kengät valmiiksi kiinni polkimissa. Pääsin kengille ihan hyvin ja siitä reippaasti polkemaan. Pyöräily ajettiin kolmena 6,7 kilometrin kierroksena edestakaisin suoraa tietä. Keskittyminen oli hieman hukassa, ajolinja oli hetkittäin mitä sattuu eikä pyöritys ollut sitä mihin parhaimmillani kykenen. Silti ohittelin muita ja keskivauhti oli ihan ok 33,53 km/h. Kipusin omassa sarjassani takaisin kolmanneksi ja naisissa sijalle 20.

T2 1:53

Vaihtoon tulin hyvävoimaisena, mutta sähläsin oman paikkani löytämisessä ja tuhlasin siinä muutaman sekunnin. Lenkkarien kanssa jouduin myös taistelemaan pienen hetken pikanauhoista huolimatta.

Juoksu 24:37

Ennen juoksuosuutta minulla ei ollut mitään käsitystä sijoituksestani, mutta juoksureitille lähtiessäni Hanna-Marin mies huusi minun olevan kolmantena ja käski pysymään rauhallisena. Tästä tiedosta tuli hyvä mieli ja se varmasti osaltaan auttoi tsemppaamaan kisan viimeisen osuuden. Lähdin rauhallisesti liikkeelle, sillä reitin alussa oli pari jyrkkäpiirteistä nyppylää ja jalkojen piti antaa tottua juoksuun. Ajatus mahdollisesta pronssista tuntui kutkuttavalta, mutta olin varma että joku kovempi juoksija tulee vielä ohi. Sain pari selkää kiinni, mutta kun viimeisellä kierroksella kaksi naista meni ohitseni enkä nähnyt numeroita, luulin että nuorempi heistä oli omasta sarjastani ja heitin mielessäni hyvästit pronssille. En edes yrittänyt vastata, vaan jatkoin omaa tasaista juoksuani ja vasta maalisuoralla motivoiduin loppukiriin.

Vasta kun Hanna-Mari tuli onnittelemaan ja ymmärsi kysymysmerkin muotoisesta hiljaisuudestani tarkentaa että sain pronssia, käsitin miten hyvin kisa oli lopulta mennyt ja hihkuin ilosta. Tietämättäni olin kuin olinkin saanut pidettyä sijoitukseni ja kaikissa naisissa ylsin sijalle 17.

Loppuaikani oli 1:19:45. Jäin noin kolme minuuttia sarjan voittaneesta Hanna-Marista ja +5:30 naisten kokonaiskisan voittajasta Tuula Vesalaisesta. Tunteet kisan jälkeen olivat ristiriitaiset. Toisaalta olin päässyt aikatavoitteeseen, saanut onnistuneen harjoituksen tulevia startteja silmällä pitäen ja yltänyt vielä mitaleille. En kuitenkaan saanut itsestäni läheskään kaikkea irti eikä alkuviikon lataus kantanut kisaan asti. Mittareiden kanssa oli ongelmia, joten sykkeitä ja tehoja ei jäänyt talteen jälkianalyysiä varten, mutta omista tuntemuksista tiedän ettei tätä kisaa vedetty punaisella. Treeneissä sitä jotenkin saa itsensä paremmin likoon, mutta kisassa sitten säästelen liikaa enkä oikein rohkene ottaa itseäni kisaajani vakavasti.

Nyt kisan jälkeisenä päivänä katson suoritusta jo paljon positiivisemmin. Tulos osoitti että olen fyysisesti hyvässä kunnossa eikä minulla ole mitään syytä vähätellä tasoani, vaikka kärkeen onkin matkaa. Henkisessä suorituskyvyssä on tällä hetkellä eniten parannettavaa. Seuraavassa sprinttikisassa, joka on kolmen viikon kuluttua järjestettävä Kuopio Triathlon, aion ottaa naisesta enemmän irti ja koittaa päästä lähemmäs fyysisiä rajojani. Tästä kauden avauksesta jäi siis hyvä maku suuhun, hieman jotain hampaankoloon ja nälkä parantaa tuloksia kesän edetessä.