Kuluneen kauden analysointia
Kuluva harjoituskausi on sujunut melko hyvin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Positiivisina huomioina sanoisin, että olen säästynyt vammoilta ja pystynyt tekemään sekä määrällisesti että laadullisesti hyvää treeniä syksyn ja alkutalven ajan. Ohjelmani noudattaa viikkorytmiä kaksi kovaa - yksi kevyt. Harjoitusmäärät ovat olleet kovilla viikoilla noin 7 - 9 tuntia ja kevyillä viikoilla 4 - 5 tuntia. Tämä rytmi on tuntunut minusta hyvältä ja oikein toimivalta. Lepopäiviä on viikossa yhdestä kahteen ja kovien harjoituspäivien välissä on aina muutama kevyempi päivä. Selkeä rytmitys estää harjoittelun "puuroutumisen": kun hiljaiset treenit malttaa tehdä riittävän hiljaa, pystyy kovat tekemään kovina, ja elimistö saa mahdollisuuden palautua jotta kunto voi kasvaa.
Kaikki ei kuitenkaan ole mennyt aivan toivotusti ja virheitäkin on tullut tehtyä. Valmentaja Panu Lieto kävi joulunalusviikolla tapaamassa meitä Jyväskylän tribaselaisia ja teimme tiistai-iltana Laajavuoressa kovan sauvarinneharjoituksen ja keskiviikkoaamuna yhteisen uintitreenin AaltoAlvarissa. Sauvarinteessä tunsin ettei kroppa ole täysin kunnossa: syke ei noussut normaaliin tapaan yli anaerobisen kynnyksen, vaan jäi muutaman lyönnin alle, ja olo tuntui väsyneeltä. Parin päivän päästä alkoikin sitten tulla lieviä flunssaoireita ja pidin neljä päivää treenitaukoa. Tauti ei oikein missään vaiheessa tullut kunnolla päälle, vaan oireet jäivät väsymykseen ja epämääräisiin tuntemuksiin nielussa. Joulupäivänä tunsin oloni jo sen verran hyväksi että päätin juosta kahden tunnin pitkiksen, joka pienestä väsymyksestä huolimatta tuntui kulkevan ihan hyvin. Tässä vaiheessa olisi kuitenkin pitänyt malttaa keventää kunnolla, sillä Tapaninpäivän tunnin hiihtolenkin jälkeen lievät flunssaoireet taas nostivat päätään ja olin pari päivää sivussa. Loppuviikon harjoittelin taas normaalisti ja viikon päätti uuden vuoden aaton kova 10 km kisajuoksu. Tammikuun ensimmäisen viikon sain vielä treenattua kohtalaisen hyvin, mutta toisella viikolla tutut väsymyksen oireet palasivat ja tällöinkin tein vielä muutaman harjoituksen puoliväkisin, josta sitten seurasi uusi flunssa.
Näin jälkeen päin tarkasteltuna takana on tehokas harjoitussyksy, jonka aikana olen malttanut seurata ohjelmaa ja pysyä suunnitelluissa määrissä ja tehoissa, mutta en ole huomioinut riittävän hyvin muuta arkiaktiivisuutta ja stressiä, jotka ovat merkittävä osa elimistön kokonaiskuormitusta. Lisäksi innostuin syksyllä pudottamaan painoa, ja vaikka tavoite oli alkuun melko maltillinen, lähtikin paino tippumaan hyvin nopeasti samalla kun harjoittelu oli kohtuullisen kovaa. Siispä kun joulun ja uuden vuoden seutuun oli harjoitusohjelmaankin jätetty väljyyttä ja tilaa levolle, se olisi ehdottomasti kannattanut hyödyntää jotta alipalautuminen olisi päässyt korjaantumaan. Koska en malttanut keventää riittävästi sopivan ajoissa, olen nyt ollut kuukauden eräänlaisessa on/off-tilanteessa, jossa keho tuntuu tukkoiselta ja pienet flunssat seuraavat toinen toisiaan, kun vastustuskyky on alentunut.
Tässä vaiheessa viimein heräsin tilanteeseen ja tällä viikolla olen jättänyt kaikki tehoharjoitukset pois, levännyt ja pyrkinyt tekemään vain kevyttä harjoittelua, joka totta puhuen olisi voinut olla vieläkin kevyempää. Epävarmuus rasituskuopan syvyydestä veti mielen matalaksi ja tehty virhe tuntui maailmanlopulta, siltä että en uskalla enää harjoitella tai kuormittaa itseäni millään tavoin, kun en kestä mitään. Tästä ei nyt kuitenkaan voi kuin ottaa opiksi, analysoida tilanne ja syventää itsetuntemusta. Koska kaikki olemme yksilöitä, on oman kehon ja myös mielen tunteminen ja tuntemusten huomioiminen harjoittelussa hyödyllistä, mielestäni jopa olennaista, joskaan ei aina helppoa. Nyt onneksi vaikuttaisi ettei kuopasta ehtinyt kaivautua hirvittävän syvää ja voin tunnustelevin askelin palata kohti normaalia harjoittelua. Ensi viikonloppuna olen menossa Vierumäelle Finntriathlonin leirille, joten nyt on äärimmäisen tärkeää malttaa pitää alkuviikko kevyenä ja samoin huolehtia leirin jälkeen hyvästä palautumisesta, sillä leirillä harjoitustunteja tulee huomattava määrä ja myös ajomatkat ovat oma rasituksensa.
Virheistä viisastuneena,
Triathlonetar
Kaikki ei kuitenkaan ole mennyt aivan toivotusti ja virheitäkin on tullut tehtyä. Valmentaja Panu Lieto kävi joulunalusviikolla tapaamassa meitä Jyväskylän tribaselaisia ja teimme tiistai-iltana Laajavuoressa kovan sauvarinneharjoituksen ja keskiviikkoaamuna yhteisen uintitreenin AaltoAlvarissa. Sauvarinteessä tunsin ettei kroppa ole täysin kunnossa: syke ei noussut normaaliin tapaan yli anaerobisen kynnyksen, vaan jäi muutaman lyönnin alle, ja olo tuntui väsyneeltä. Parin päivän päästä alkoikin sitten tulla lieviä flunssaoireita ja pidin neljä päivää treenitaukoa. Tauti ei oikein missään vaiheessa tullut kunnolla päälle, vaan oireet jäivät väsymykseen ja epämääräisiin tuntemuksiin nielussa. Joulupäivänä tunsin oloni jo sen verran hyväksi että päätin juosta kahden tunnin pitkiksen, joka pienestä väsymyksestä huolimatta tuntui kulkevan ihan hyvin. Tässä vaiheessa olisi kuitenkin pitänyt malttaa keventää kunnolla, sillä Tapaninpäivän tunnin hiihtolenkin jälkeen lievät flunssaoireet taas nostivat päätään ja olin pari päivää sivussa. Loppuviikon harjoittelin taas normaalisti ja viikon päätti uuden vuoden aaton kova 10 km kisajuoksu. Tammikuun ensimmäisen viikon sain vielä treenattua kohtalaisen hyvin, mutta toisella viikolla tutut väsymyksen oireet palasivat ja tällöinkin tein vielä muutaman harjoituksen puoliväkisin, josta sitten seurasi uusi flunssa.
Näin jälkeen päin tarkasteltuna takana on tehokas harjoitussyksy, jonka aikana olen malttanut seurata ohjelmaa ja pysyä suunnitelluissa määrissä ja tehoissa, mutta en ole huomioinut riittävän hyvin muuta arkiaktiivisuutta ja stressiä, jotka ovat merkittävä osa elimistön kokonaiskuormitusta. Lisäksi innostuin syksyllä pudottamaan painoa, ja vaikka tavoite oli alkuun melko maltillinen, lähtikin paino tippumaan hyvin nopeasti samalla kun harjoittelu oli kohtuullisen kovaa. Siispä kun joulun ja uuden vuoden seutuun oli harjoitusohjelmaankin jätetty väljyyttä ja tilaa levolle, se olisi ehdottomasti kannattanut hyödyntää jotta alipalautuminen olisi päässyt korjaantumaan. Koska en malttanut keventää riittävästi sopivan ajoissa, olen nyt ollut kuukauden eräänlaisessa on/off-tilanteessa, jossa keho tuntuu tukkoiselta ja pienet flunssat seuraavat toinen toisiaan, kun vastustuskyky on alentunut.
Tässä vaiheessa viimein heräsin tilanteeseen ja tällä viikolla olen jättänyt kaikki tehoharjoitukset pois, levännyt ja pyrkinyt tekemään vain kevyttä harjoittelua, joka totta puhuen olisi voinut olla vieläkin kevyempää. Epävarmuus rasituskuopan syvyydestä veti mielen matalaksi ja tehty virhe tuntui maailmanlopulta, siltä että en uskalla enää harjoitella tai kuormittaa itseäni millään tavoin, kun en kestä mitään. Tästä ei nyt kuitenkaan voi kuin ottaa opiksi, analysoida tilanne ja syventää itsetuntemusta. Koska kaikki olemme yksilöitä, on oman kehon ja myös mielen tunteminen ja tuntemusten huomioiminen harjoittelussa hyödyllistä, mielestäni jopa olennaista, joskaan ei aina helppoa. Nyt onneksi vaikuttaisi ettei kuopasta ehtinyt kaivautua hirvittävän syvää ja voin tunnustelevin askelin palata kohti normaalia harjoittelua. Ensi viikonloppuna olen menossa Vierumäelle Finntriathlonin leirille, joten nyt on äärimmäisen tärkeää malttaa pitää alkuviikko kevyenä ja samoin huolehtia leirin jälkeen hyvästä palautumisesta, sillä leirillä harjoitustunteja tulee huomattava määrä ja myös ajomatkat ovat oma rasituksensa.
Virheistä viisastuneena,
Triathlonetar
Kommentit
Lähetä kommentti