IM 70.3 Lahti 2021

 

Laitetaanpa pitkästä aikaa eloa blogin puolelle! Kisasin eilen Lahden Ironman 70.3 puolimatkalla, joka oli samalla kesän toinen startti. Ensimmäinen kisa oli helteinen sprintti Pirkkala triathlonissa, joka oli hyvä kenraaliharjoitus pari viikkoa ennen niin ikään tätä helteisessä säässä kisattua puolimatkaa. Odotukset ennen kisaa olivat kahtiajakoiset. Takana on onnistunut harjoituskausi pääosin 10 - 15 h/vko treenimäärillä Kaisa Salin ryhmävalmennuksessa, joten tunnen olevani paremmassa kunnossa kuin aiemmin ja valmiina parantamaan ennätyksiäni. Toisaalta Lahden kisaan valmistautuminen tuntui henkisesti vaikealta, sillä Lahti ei ollut minulle ennestään tuttu paikkana enkä ollut aiemmin osallistunut IM-sarjan kisoihin, joten kaikki kisaan liittyvä vaikutti etukäteen sekavalta, vaikka todellisuudessa järjestelyt olivat hyvin selkeät ja hyvin pitkälti samankaltaiset kuin tutuissa Finntriathlon-kisoissa. Siispä lähdin Lahteen takki puoliksi auki mutta silti toivoen että kisa menisi nappiin.  

 

Mutta eihän se nappi löytänyt läpeä, vaan sain ensimmäisen DNF-merkinnän tuloslistaan. Harmitti jättää kisa kesken, mutta en olisi kyennyt jatkamaan tahdonvoimallakaan, kun juoksun alussa kerta kaikkiaan sippasin. Ärsyttävää kyllä, en voi syyttää hellettäkään, vaan syy katkeamiselle oli liian vähäinen energian ja ehkä myös nesteen nauttiminen pyöräosuudella, jonka päätteeksi verensokerini laski niin etten pystynyt juoksemaan ilman huimausta ja vatsan kramppaamista. Päädyin ensimmäisellä kilometrilla nurmikolle makaamaan ja ajattelin ensin että lähden hetken levättyäni juoksemaan, mutta kun olo paheni ja alkoi oksettaa, totesin muutaman paikalle jääneen katsojan kanssa että taitaa olla parempi jättää leikki kesken. Ensiaputeltalla pystyin juomaan kokista, syömään sipsejä ja banaanin, joten olo parani kohtuullisen nopeasti. Siinä vaiheessa aikaa oli kuitenkin kulunut jo niin kauan, ettei kisan jatkaminen olisi antanut minulle mitään, enkä tiedä olisiko siitä enää saanut tulostakaan. Muissa osuuksissa uinti oli tavoitteen mukainen karvan alle 40 min, T1 4:19 ja pyöräily 2:49:09 (31,93 km/h).

Mutta jotta kokemus ja siitä saadut opit eivät heti unohtuisi, naputtelen ylös huomioita siitä mikä kisoissa onnistui ja missä pitää jatkossa parantaa.

1. Tankkaus ja kisapäivän ruokailut

Onnistunutta

Tein hiilaritankkauksen kisaa edeltävänä torstaina ja se onnistui mielestäni hyvin, sillä sain nautittua hiilareita sen verran että siitä tuli jo pikkuisen ällöttävä olo. Muuten söin melko normaalisti, mutta vähensin kuituja ja huonommin sulavia kasviksia, ja lisäsin hiilarin määrää mm. syömällä enemmän riisiä, juomalla päivän aikana litran tuoremehua ja syömällä pari geelikarkkia. Perjantaina söin taas normaalin määrän hiilihydraatteja, mutta edelleen kuituja ja FODMAP-hiilareita karsien. Lisäksi vedin keskiviikosta lauantaihin kerran päivässä punajuurishotin, koska minua innosti ajatus siitä että se voisi ainakin teoriassa parantaa suorituskykyä ja koska jotkut kestävyysurheilijat käyttävät niitä myös.

Kisapäivänä söin aamulla kookosmaitoon keitettyä riisipuuroa (kookos antoi kivan maun), yhden keitetyn kananmunan sekä kahvia ja tuoremehua. Noin neljä tuntia ennen starttia söin lisää riisipuuroa, mehukeittoa ja Valio Profeel suklaan makuisen proteiinijuoman, koska sillä sai kivasti peitettyä punajuurishotin kitkerän maun ja maitotuotteet ovat yleensä sopineet vatsalleni hyvin. Koska oli kuuma päivä, join aamupäivällä pullollisen Nosht-urheilijuomaa, joka on suunniteltu enemmän nesteyttämään kuin täyttämään hiilarivarastoja muihin urkkajuomiin verrattuna. En muuten saa näiltä mainitsemiltani yrityksiltä mitään, vaan mainitsen vain yleisesti tuotteita joita olen tykännyt käyttää. Lisäksi join vettä. Noin 20 min ennen starttia otin yhden energiakarkin (20 g hiilaria) ja vettä. Geelikin olisi ollut hyvä, mutta olin jo pakannut kaikki vaihtoalueelle.

Pieleen meni

Pyöräilyssä nautin vajaan kolmen tunnin aikana vain kaksi geeliä ja kaksi energiakarkkia sekä 2 litraa Nosht-urheilujuomaa (yhteensä noin 140 g hiilihydraattia ~ 47 g/h). Lisäksi join jonkin verran vettä. Itse asiassa määrä tuntuu nyt yllättävän isolta, kun ajattelin että se olisi ollut vähemmän, mutta tavoitteeni oli silti noin 60 g/h. Luultavasti myös nestettä ja suoloja oli liian vähän helteeseen nähden. En uskaltanut ottaa huollossa tarjottua Gatoradea, sillä en ole kokeillut sitä lenkeillä etukäteen. Sen sijaan tein 50 ml käsidesipulloon Nosht-konsentraatin, jota lisäsin aeropulloon veden kanssa. Konsentraattia olisi voinut tehdä enemmän, nyt siitä sai vain litran valmista juomaa. Olin ajatellut, että pari litraa yhteensä riittää, kun geelien kanssa ottaisin vettä, mutta en sitten pysynyt suunnittelemassani 2 geeliä / tunti rytmissä. Otin ensimmäisen geelin vasta noin 40 min ajon jälkeen, koska alkumatkasta huomio meni a) kaupunkiosuuden hidastetöyssyissä maahan lentäneisiin geeleihin, b) juomasysteemin tukkeutuneeseen pilliin johon en aluksi saanut imettyä juomaa ja c) alkumatkan ruuhkaan pyöräosuudella. Mulla oli siis osa geeleistä pingotettuna Profile Designen juomasysteemin yhteydessä olevaan boksiin, jossa kuvittelin geelien pysyvän kuminauhan avulla, mutta eihän se kestänyt töyssyjä. Juomapilliin olisi pitänyt imea nestettä jo valmiiksi ennen starttia, ja se alkumatkan ylämäki oli tarkoitus käyttää ensimmäisen geelin nauttimiseen eikä muiden ohitteluun. 

 

2. Muu valmistautuminen

Kävin hierojalla kisaa edeltävänä keskiviikkona. Voin muuten suositella Jyväskylän hierojakoulun tänä kesänä valmistuneiden hierojien Oskaria, jos haluat hierojan joka on lyhyestä kokemuksesta huolimatta todella paneutunut erilaisiin hierontatekniikoihin urheilun kannalta ja miettii aina tapauskohtaisesti minkälaista hierontaa milloinkin kannattaa käyttää. Keskiviikko olikin sitten kokonaan lepopäivä, sillä hieronta oli jo aamusta. Torstaina juoksin kevyen puolen tunnin lenkin hiekkatiellä, mutta perjantaina valmistavat kevyet treenit jäivät kisapaikalle matkustamisen ja kisa-alueeseen tutustumisen jalkoihin. Aamulla piti myös käyttää miestä salilla (se ei osaa vielä käydä siellä ilman piiskuria), joten ei sitten ollut aikaa käydä lenkillä. Muuten tuli oltua pienessä liikkeessä koko päivä, joten ihan pieleen päivä ei mennyt. Illalla pulahdin ihan hetkeksi Vesijärveen, mutta se oli enemmän henkistä virittäytymistä. Testasin myös recoverybootseja kevyellä 15 min ohjelmalla ja se tuntui ihan hyvältä autolla ajon jälkeen.

Kisa-aamuna takareidet tuntuivat tosi kireiltä ja kysyin jo pienessä hädässä valmentajalta voiko niitä vielä jotenkin aukoa tai mitä muuta voi tehdä. Jumi johtui kuulemma ilmiöstä nimeltä kisajännitys, mutta kävin silti vielä kierroksen bootseissa toivoen että kevyt lymfapumppailu vähän rentouttaisi jalkoja vetämättä niitä liian pehmeiksi. Kokeilin myös hierontavasaraa (laitteen nimeä en nyt muista), mutta hirveästi se kireys ei helpottanut. Ihme kyllä, ennen starttia en huomannut koko jumia eikä se tuntunut pyörälläkään... Ehkä jännitys suli kun pääsi starttaamaan!

3. Uinti

 

Vesijärven lämpötila oli 22,9 astetta ja pohdinnan jälkeen päätin käyttää märkäpukua, mikä oli mielestäni hyvä päätös. En käynyt vedessä ennen starttia, sillä en halunnut joutua pitämään märkäpukua ylösasti puettuna hetkeäkään ylimääräistä. Siksi kävin uimassa jo aamupäivällä, jotta sain vähän tuntumaa veteen ja tuntemuksen veden lämpötilasta märkäpuvunkäyttöpäätöksen tueksi. Laseiksi valitsin Zoggsin polarisoivat lasit, jotka toimivat kirkkaalla säällä ja heijastavassa aallokossa hyvin, paitsi vastavalossa oli vaikea nähdä mitään. Lähtöni oli 3. ryhmässä ja tavoiteaikani oli 40 min, johon sitten pääsinkin.

4. Pyöräily

Pyöräilyn energianottovirheet tulikin jo todettua, mutta muutama muu huomio pyöräosuudelta. Ensiksi sähläsin hieman pyörälle nousussa, kun meinasin nousta pyörän päälle juuri ennen mountlinea, josta mulle huomautettiin suullisesti mutta mitään penaltya en onneksi saanut. Kengät olivat kiinni polkimissa ja kuminauhoilla varmistettuina, mutta onnistuin silti saamaan toisen kengän pyörähtämään maata vasten niin että se irtosi ja piti noukkia tieltä jalkaan. Sitten tuli tosiaan se geeliepisodi ja juomapillinäytelmä, jonka jälkeen unohdin kokonaan omat energiasuunnitelmat ja keskityin vain lappomaan kaikkien ohi joista helposti pääsi. Siispä jatkossa, Kaisa, ota pyöräilyn alku ihan iisisti ja ota se geeli. Muita ehtii ohitella sen jälkeen. Olen kuitenkin tyytyväinen pyörän tämän hetkiseen setupiin ja ajoasento tuntuu nyt tosi hyvältä. Olen mielestäni hyvä ajamaan alamäkiä ja saan hyödynnettyä niiden vauhtia. Pysyn aika hyvin tasapainossa ja pystyn samalla näpertämään pullojen ja geelien kanssa, mutta en luota tarpeeksi siihen että mulla on aikaa siihen, vaan kiirehdin liikaa hitaampien ohi. Usein joku jonka olen hetki sitten ohittanut, tulee jossain kohtaa minusta ohi, joten tasaisemmalla ajolla säästäisin enemmän energiaa ja rauhoittaisin keskittymistäni.

Summa summarum

Ensimmäinen Ironman 70.3 jäi tällä kertaa opintomatkaksi, mutta nämä opit ovatkin erittäin arvokkaita Tahkon täydelle matkalle valmistautumista varten. Tahkolla on pakko muistaa ottaa 2 - 3 geeliä tunnissa ja malttaa ajaa riittävän rauhallisesti ja tasaisesti, jotta en hyydy jo pyörällä tai juoksuosuudella. Jos saan kaiken menemään nappiin, uskon että (jopa sub?) 12 h suoritus olisi ihan mahdollinen. Tai sitten hyydyn ojan pohjalle, täysin mahdollista sekin.

Yksi asia on varmaa (ainakin melko varmaa): ensi vuonna Lahdessa uusi yritys!! 😁