Hälytyskellot soi

Harjoittelu on viime viikkoina ollut tämän talven tyyliin väsynyttä ja repaleista. Leirin jälkeen kevennys onnistui hyvin, mutta seuraavalla viikolla uuden treeniputken aloittaminen tuntui ristiriitaiselta. Sain tehtyä mielestäni monella tapaa hyviäkin harjoituksia, mutta koko ajan olin melko väsynyt ja iloton. Pahimmillaan tuntui ettei millään ole mitään merkitystä, ihan sama kulkeeko vai ei tai nousenko edes aamulla sängystä. Loppuviikon treeneissä kroppa tuntui todella tyhjältä, ja seuraavan viikon tiistaina puhkesi taas flunssa, moneskohan tälle talvea. Muutaman päivän olin nuhaisena ja lepäsin, mutta kun kuumetta ei ollut ja olo alkoi melko nopeasti parantua, pyöritin jo torstaina 40 min kevyttä traineriajoa aineenvaihdunnan herättelyksi. Perjantaina tunsin itseni taas väsyneeksi ja lepäsin, viikonloppuna fiilis oli jo parempi, niin että lauantaina ajoin pyörää tunnin ja sunnuntaina 1,5 h. Hermosto tuntui edelleen väsyneeltä, joten vaikka sunnuntaina olisi ollut mitä mahtavin hiihtokeli, piti sukset jättää varastoon lukkojen taa, sillä hiihto on minulle teknisesti jonkin verran vaativaa ja hermostoa kuormittavaa.  

Nyt olen itsekin herännyt painonpudotuksen ja toistuvien flunssien väliseen yhteyteen. Laihduttaminen lähti käsistä ja elimistö on ollut liian pitkään energiavajeessa, jolloin puolustuskyky heikkenee ja myös suorituskyky kärsii. En halua käsitellä blogissa painonpudotuksen syitä tai seurauksia sen enempää, sillä asia on minulle vielä sen verran tuore ja vaatii minulta nyt keskittymistä, jotta voin löytää terveempiä suhtautumistapoja ja käytännön valintoja, jotta kierre ei enää syvenisi. Toisaalta syömiseen, painoon, kehonkuvaan ja jaksamiseen liittyvät asiat koskettavat varmasti monia triathlonharrastajia, koska harjoittelu vaatii paljon energiaa ja toisaalta monella on samanaikaisesti tavoitteena myös päästä eroon muutamasta kilosta. Oman kokemukseni perusteella suosittelisinkin hankkimaan asiantuntevaa ravintovalmennusta, oli sitten pudottamassa painoa tai kokisi etteivät omat ruokailutottumukset muuten tue kehittymistä ja jaksamista, sillä tässäkin asiassa omalle tekemiselle helposti sokaistuu. Itsestäni on usein tuntunut että pelkästään netistä asioita tutkimalla puurot ja vellit menevät sekaisin, kun informaatiota tulee liikaa ja se voi olla ristiriitaista. Jos jotain kuitenkin uskallan triathlonistin ravitsemuksesta sanoa, niin sen että energiaa tulisi saada riittävästi ja tasaisesti useamman kerran päivässä, ja että terveellisellä kotiruualla pääsee yllättävän pitkälle.