Kehitystä leireiltä

Leiristä palautuminen on mennyt paremmin kuin koskaan aiemmin. Tämä oli kaikkiaan viides viikonloppuleirini ja neljäs Finntriathlon-leirini kolmen vuoden harrastamisen aikana. Toki oma kunto on kasvanut harjoittelun myötä, mutta suurin ja mielestäni paras muutos mitä tekemisessäni on tapahtunut, on valmennuksen ja oman kokemuksen myötä kehittynyt maltillisuus. Leiriviikonlopun 10 treenitunnista yli 80 % meni pk-sykkeillä, ja niistäkin suurin osa peruskestävyyden ala-alueella. Myös oma fiilis siitä mitä jaksaa tehdä ja sen kuuntelu on tärkeää, tai lopulta tärkeintä.

Millä tavalla leiriviikonlopusta palautuminen on ollut parempaa kuin aiemmin? Olen pystynyt jatkamaan leirin jälkeistä harjoittelua nopeammin kuin aiemmin. Maanantaina olin todella puhki, joten lepäsin ja söin juuri niin paljon kuin kroppa tuntui haluavan. Tiistaina alkoi aktiivinen palautuminen. Tällöin ohjelmassa oli tunnin kevyt uinti aamulla ja tunnin kevyt pyöräily iltapäivällä. Molemmat siis hyvin kevyitä. Keskiviikkona oli sitten jo vähän reippaampi 40 minuutin juoksu, mutta sekin aerobisen kynnyksen alapuolella. (Tai jos ihan rehellisiä ollaan niin syke keikkui siinä kynnyksellä, mutta olisi saanut olla pari pykälää alempana, sillä juoksu kieltämättä tuntui turhan raskaalta.) Vasta tänään kävin puntilla, joten lihakset ovat saaneet palautua. Huomenna on lepo ja viikonloppuna taas enemmän määrää ja tehoja.

Myös leiriin valmistautuminen sujui tällä kertaa paremmin kuin vaikkapa tammikuussa, jolloin edellisen kerran olin Vierumäellä. Silloin kärsin alkuun tukkoisuudesta, ja jälkeen päin Panu arveli että syy luultavasti oli torstain lepopäivässä. Tästä viisastuneena ohjelmani suunniteltiin tätä leiriä varten niin, että alkuviikko ennen leiriä oli edelleen hyvin kevyt, mutta torstaina tein vielä kevyttä ja lyhytkestoista aerobista treeniä jotta aineenvaihdunta pysyisi käynnissä ja kroppa olisi hereillä leiriviikonloppua varten. Tein illalla myös lyhyen puntin taloyhtiömme omalla kuntosalilla: muutamat leuanvedot, mavet ja vartin core. Leirillä kroppa tuntui heti ensimmäisistä treeneistä asti hyvältä, joten valmistautuminen meni aivan nappiin.

Tuntuu että lyhyenkin leirin aikana mukaan tarttuu paljon oppia niin lajitekniikoista, oman kehon tuntemuksesta kuin koko harjoittelun välillä niin mystisen oloisesta palapelistä. Pikkuhiljaa sitä tajuaa miksi askeleen pitää osua painopisteen alle, hahmottamaan missä on keskimmäinen pakaralihas ja ymmärtämään mitkä ovat niitä kehittymisen kannalta olennaisimpia asioita ja mitkä tarpeetonta hifistelyä. Loppujen lopuksi mitä rennommin (mutta tietyissä asioissa sopivalla jämäkkyydellä) harjoitteluun pystyy suhtautumaan, sitä helpompaa, mukavampaa ja myöskin kehittävämpää se on. 

Mitä itse olen oppinut tämän talven aikana? Ilman riittävää energiaa keho ei jaksa harjoitella ja elimistö on alttiimpi infektioille ja loukkaantumisille. Treenaamisen on oltava suurimmaksi osaksi nautinnollista, rentoa, hauskaa -jollain tavalla mielihyvää tuottavaa. Vain kovimmissa treeneissä ja kisoissa venytetään henkisen sekä fyysisen jaksamisen rajoja ja silloin saakin tuntua pahalta. Muuten harjoittelun sekä arjen täytyy tuntua riittävän "löysältä", jotta myös psyykellä on mahdollisuus palautua. 

Tuossa psyyken palautumisessa on minulla ehkä suurimmat haasteet tällä hetkellä. Taipumus kontrolloida ja ylianalysoida kaikkea tekemistä on hyvin kuluttavaa, ja kaiken lisäksi melko turhaa. On eri asia havainnoida eri asioita jotka kertovat harjoituksen onnistumisesta, tekniikan kehittymisestä tai kehon kuormituksesta, ja jättää ne sitten taakseen ja siirtyä muihin puuhiin, kuin märehtiä sykekäyriä ja tehojakaumia loputtomiin, niin kuin valitettavan usein teen. Palautekeskustelut Panun kanssa ovat muuttaneet käsitystäni laadukkaasta harjoittelusta paljon parempaan suuntaan ja olen näistä ajatusten vaihdoista hänelle hyvin kiitollinen. Monista neuvoista on ollut apua aivan yleisen elämänhallinnankin kannalta.

Ensi syksynä aion toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni treenilomasta ulkomailla ja varasin itselleni paikan Tribasen treenileiriltä, joka suuntautuu Espanjan Torreviejaan. Haaveilen myös että voisin joku päivä kisata ulkomailla, mutta sillä en pidä kiirettä, kuten en täysmatkan suorittamisellakaan vaikka uskon että senkin aika joskus koittaa. Toivon nimittäin että suhteeni triathloniin tulee olemaan pitkä ja antoisa. Matkasta haluan nauttia askel kerrallaan.