Parempaan päin (valmistautumista Vierumäelle)
Maanantaina soittelimme taas Tribasen Panun kanssa ja kävimme läpi kahta edellistä harjoitusviikkoa sekä tämän hetken tuntemuksia. Pelkäsin etukäteen etten kestäisi harjoittelun tehostumista ja jäisin on/off-kierteeseen. Päätin silti yrittää. Harjoittelu on intohimoni ja se tuo elämääni jatkuvuutta silloinkin, kun kaikki muu on epävarmaa. Väsymys vaikeutti alkuvuotta, mutta Jussin avulla olen taas uskaltautunut syömään enemmän ja vointini on kohentunut. Toki mieliala on edelleen ajoittain alavireinen, mutta sen kanssa on helpompi olla, kun sen on myöntänyt itselleen ja hyväksynyt osana elämän kulkua. Nyt kuitenkin tuntuu että suunta on kääntynyt parempaan.
Kaksi kovaa viikkoa on siis takana. Viime viikolla treenejä kertyi noin kahdeksan tuntia, josta 86 % oli pk-alueella. Maanantaina oli lepo, tiistaina aamupäivällä 50 min pk2 juoksu ja iltapäivällä tunnin puntti, keskiviikkoaamuna tehouinti 20 x 50 m ja torstaina aamupäivällä 40 min kevyt hiihto ja iltapäivällä 5 x 1000 m juoksu. En ole hirveästi juossut radalla joten vauhdin arvioiminen on todella hankalaa, vaikka teoriassa sen pitäisi olla aika yksinkertaista ja olinkin etukäteen laskenut tavoitteet kierrosajoille, jotka jaoin vielä pienempiin osiin. Juostessa kellon seuraaminen olikin sitten vaikeampaa ja vauhdit olivat lopulta mitä sattuu: 5.05, 4:08, 4:21, 4:08 ja 4:11 min/km. Lähdin joka kilometrille liian lujaa ja sitten jouduin himmailemaan, vaikka tarkoitus oli tikuttaa tasaisia kierroksia. Alunperin olin ajatellut juosta 6 - 7 vetoa, mutta lapasesta lähteneet vauhdit väsyttivät ja turhauttivat niin paljon, ettei ollut enää voimia kuin motivaatiotakaan juosta enempää.
Kysyin Panun mielipidettä ratatreenistä ja hänestä vedot eivät olleet lainkaan huonoja. Vaikka vauhdit poukkoilivatkin, niin sykekäyrä on noussut tasaisesti joka vedolla ja myös laskenut jokaisen palautuksen aikana. Se taas on hyvä merkki, sillä se kertoo siitä ettei harjoitus ole ollut liian kova, vaikka juoksinkin maksimisykkeillä. Minusta ihan totaalisen huono treeni olikin valmentajan silmissä onnistunut. Nauroin Panulle, että Kaisa Kriittinen on taas ollut äänessä. Tämän takia nämä palautepuhelut ovat niin hyviä, koska ulkopuolinen näkee asiat yleensä laajemmin silloin kun itse tuijottaa vain sitä yhtä vinossa olevaa tikkua.
Perjantaina oli sitten taas lepo ja lauantaina tunnin kevyt uinti. Viikon viimeinen treeni oli sunnuntaina vajaan 2,5 tunnin hiihto melko nihkeällä lumella, joten vaikka sykkeiden puolesta harjoitus pysyi hengitys- ja verenkiertoelimistöä huoltavana, niin keli teki siitä kuitenkin lihaksistolle raskaan. Se ei ollut ihan sitä, mitä harjoitukselta tavoittelin, mutta Panun mielestä siitäkään ei kannattanut olla huolissaan. Harjoitus oli kieltämättä lihaksistolle rankka, mutta oleellista olikin miten tähän tietoon reagoi seuraavissa harjoituksissa jotta keho saa palautua. Muokkasimme samalla tämän ja seuraavan viikon ohjelmaa viikonlopun leirin huomioiden. Maanantaina oli periaatteessa lepopäivä, paitsi että olin sopinut illalle tunnin uintitekniikkaopetuksen, mutta se oli intensiteetiltään hyvin kevyt. Tiistaina menin aamulla jälleen uimaan ja iltapäivällä kävin hierojalla avaamassa jumiutunutta yläselkää. Keskiviikolle Panu oli laittanut puntin kun en ollut muistanut mainita hänelle tiistain hieronnasta, mutta keskiviikkona kroppa oli vielä niin makaronia että oli pakko pitää lepopäivä. Tänään sitten olisi ohjelman mukaan tunnista puoleentoista vapaavalintaista kevyttä liikuntaa, kuten hiihtoa, pyörää tai sauvakävelyä -ja päädyin tällä kertaa retkiluisteluun kun sitä ei ole tänä talvena tullut vielä tehtyä. Nyt sitten arvon kävisinkö illalla vielä siellä puntilla. Ei välttämättä paras valinta tälle päivälle, mutta kun ei haluaisi jättää poiskaan...
Huomenna sitten ajellaan neljättä kertaa Vierumäelle Finntriathlon-leirille. Tiedossa treeniä, ruokaa, lepoa ja samanhenkisiä ihmisiä. Huippu viikonloppu tulossa!
Kaksi kovaa viikkoa on siis takana. Viime viikolla treenejä kertyi noin kahdeksan tuntia, josta 86 % oli pk-alueella. Maanantaina oli lepo, tiistaina aamupäivällä 50 min pk2 juoksu ja iltapäivällä tunnin puntti, keskiviikkoaamuna tehouinti 20 x 50 m ja torstaina aamupäivällä 40 min kevyt hiihto ja iltapäivällä 5 x 1000 m juoksu. En ole hirveästi juossut radalla joten vauhdin arvioiminen on todella hankalaa, vaikka teoriassa sen pitäisi olla aika yksinkertaista ja olinkin etukäteen laskenut tavoitteet kierrosajoille, jotka jaoin vielä pienempiin osiin. Juostessa kellon seuraaminen olikin sitten vaikeampaa ja vauhdit olivat lopulta mitä sattuu: 5.05, 4:08, 4:21, 4:08 ja 4:11 min/km. Lähdin joka kilometrille liian lujaa ja sitten jouduin himmailemaan, vaikka tarkoitus oli tikuttaa tasaisia kierroksia. Alunperin olin ajatellut juosta 6 - 7 vetoa, mutta lapasesta lähteneet vauhdit väsyttivät ja turhauttivat niin paljon, ettei ollut enää voimia kuin motivaatiotakaan juosta enempää.
Kysyin Panun mielipidettä ratatreenistä ja hänestä vedot eivät olleet lainkaan huonoja. Vaikka vauhdit poukkoilivatkin, niin sykekäyrä on noussut tasaisesti joka vedolla ja myös laskenut jokaisen palautuksen aikana. Se taas on hyvä merkki, sillä se kertoo siitä ettei harjoitus ole ollut liian kova, vaikka juoksinkin maksimisykkeillä. Minusta ihan totaalisen huono treeni olikin valmentajan silmissä onnistunut. Nauroin Panulle, että Kaisa Kriittinen on taas ollut äänessä. Tämän takia nämä palautepuhelut ovat niin hyviä, koska ulkopuolinen näkee asiat yleensä laajemmin silloin kun itse tuijottaa vain sitä yhtä vinossa olevaa tikkua.
 |
| Tonnin vedot - sykekäyrä |
Perjantaina oli sitten taas lepo ja lauantaina tunnin kevyt uinti. Viikon viimeinen treeni oli sunnuntaina vajaan 2,5 tunnin hiihto melko nihkeällä lumella, joten vaikka sykkeiden puolesta harjoitus pysyi hengitys- ja verenkiertoelimistöä huoltavana, niin keli teki siitä kuitenkin lihaksistolle raskaan. Se ei ollut ihan sitä, mitä harjoitukselta tavoittelin, mutta Panun mielestä siitäkään ei kannattanut olla huolissaan. Harjoitus oli kieltämättä lihaksistolle rankka, mutta oleellista olikin miten tähän tietoon reagoi seuraavissa harjoituksissa jotta keho saa palautua. Muokkasimme samalla tämän ja seuraavan viikon ohjelmaa viikonlopun leirin huomioiden. Maanantaina oli periaatteessa lepopäivä, paitsi että olin sopinut illalle tunnin uintitekniikkaopetuksen, mutta se oli intensiteetiltään hyvin kevyt. Tiistaina menin aamulla jälleen uimaan ja iltapäivällä kävin hierojalla avaamassa jumiutunutta yläselkää. Keskiviikolle Panu oli laittanut puntin kun en ollut muistanut mainita hänelle tiistain hieronnasta, mutta keskiviikkona kroppa oli vielä niin makaronia että oli pakko pitää lepopäivä. Tänään sitten olisi ohjelman mukaan tunnista puoleentoista vapaavalintaista kevyttä liikuntaa, kuten hiihtoa, pyörää tai sauvakävelyä -ja päädyin tällä kertaa retkiluisteluun kun sitä ei ole tänä talvena tullut vielä tehtyä. Nyt sitten arvon kävisinkö illalla vielä siellä puntilla. Ei välttämättä paras valinta tälle päivälle, mutta kun ei haluaisi jättää poiskaan...
Huomenna sitten ajellaan neljättä kertaa Vierumäelle Finntriathlon-leirille. Tiedossa treeniä, ruokaa, lepoa ja samanhenkisiä ihmisiä. Huippu viikonloppu tulossa!
 |
| Innokkaana leirille! |
Kommentit
Lähetä kommentti