Kangasala triathlon 15.7.

Kisakesä jatkui viime viikonloppuna Kangasala triathlonissa, jossa osallistuin sunnuntaina Super-matkalle. Kisa vastasi käytännössä pidennettyä perusmatkaa, kun osuudet olivat 1500 m uintia, 50 km pyöräilyä ja hieman reilut 10 km juoksua. Tämähän sopi minulle kuin nenä päähän, sillä pyöräily on osa-alueista ehdottomasti lempparini ja nyt sitä sai siis nauttia kymmenen kilometria ylimääräistä varsinaisen perusmatkan pyöräilyyn verrattuna.

Kisapäivä oli helteinen. Mitattuja lämpötilalukemia en tiedä, mutta varmasti paljon alle 29 asteen ne eivät olleet. Saavuimme kaverini kanssa kisapaikalle yhdentoista aikoihin, kun itse startti oli yhdeltä. Haimme kilpailunumerot ja otimme odotteluajan todella lunkisti, mitä nyt 15 minuuttia kävin hölkkäilemässä saadakseni konetta käyntiin. Puoli yhdeltä pidettiin kisainfo, jota ennen veimme varusteet vaihtoalueelle ja aloimme infoa kuunnellessa pikkuhiljaa pukea märkäpukuja ja valmistautua uinnin lähtöön, joka tapahtui rolling starttina.

Tapani mukaan otin yhden geelin ennen pikaista uintiverryttelyä (siis käytännössä vain märkäpuvun kastelua) ja asettauduin sitten viivalle kolmanteen riviin odottamaan lähtölupaa. Merkin kajahdettua juoksin veteen ja heittäydyin uima-asentoon, jolloin lasit lähtivät sen verran silmiltä että ne hörppäsivät vettä ja ne piti samantien korjata takaisin naamalle, mutta muuten uinti sujui ongelmitta. Tällä kertaa vedessä oli väljää ja sainkin uida melko yksin koko matkan. Reitti kierrettiin kahtena kierroksena ja märkäpuvussa ehti tulla aika lämmin. Kun viimein nousin rantaan, hämmästyin kuullessani olevani naisten kärjessä.

Uinti 30:16

Vaihto meni ongelmitta, joskin se olisi voinut olla sähäkämpi. Laitoin tällä kertaa pyöräkengät jo vaihtoalueella, sillä etäisyys pyöräilyn lähtömerkille oli vain muutamia metrejä. Tietoisena johtopaikasta lähdin ajamaan rennolla mutta päättäväisellä otteella. Alkumatkasta söin toisen geelin ja hörppäilin säännöllisesti vitargo-elektrolyyttijuomaa, jota eräs imbesilli oli varannut vain 5 desilitran pullollisen. No, se riitti melko naftisti eikä ainakaan tullut pissahätä, mutta ei isommasta pullosta olisi kyllä haittaakaan ollut.

T1 01:12

Pidin pyörityksen mahdollisimman helppona ja ajoin täysin fiiliksellä, koska en vain jaksa säätää mittareiden kanssa. Watit tulivat kyllä talteen jälkitarkastelua varten, mutta muuten tarkkailin vain satunnaisesti nopeutta sen verran mitä ranteesta pystyin kelloa katsomaan. Tärkeämpää minulle on tuntea omat jalkani ja pyrkiä mahdollisimman taloudelliseen vauhdin tuottoon, mutta siihen en ota kantaa onko se tuloksekkain tapa ajaa. Se on vain se tapa jonka parhaiten osaan.

Paluumatkalla sattui jännä hetki kun jostain lensi ampiainen urheilutopin alle ja tietenkin pisti ihoon kunnes löysi tiensä pihalle ja lensi pois. Pistokohta oli aika kipeä, mutta kun mitään isompaa reaktiota ei ilmennyt, jatkoin kisaa asiasta välittämättä. Loppumatka sujui rauhallisemmin kolmannesta geelistä nauttien ja viimeisiä vesipisaroita ryystäen. Ohitin yhden miespyöräilijän, mutta yksikään nainen ei tullut minun ohitseni, joten pääsin seuraavaan vaihtoon jälleen hyvistä asemista.

Pyöräily 1:29:48

Vaihdossa laitoin tällä kertaa sukat juoksuosuutta varten, mikä kyllä kannatti kun aikaa ei mennyt kovin kauaa ja jalkani hiertyvät muuten melko helposti. Lippa vielä silmille, numero eteen ja menoksi.

T2 00:55

Juoksu kierrettiin kolmena lenkkinä ja reitti oli melko kumpuileva mutta nousut silti hyvin lyhyitä. Ensimmäisen kierroksen juoksin melko hyvävoimaisena, sitten kuumuus alkoi heikottaa ja vatsa tai pallea rupesi kramppaamaan. Oli pakko hidastaa ja koittaa hengitellä rauhallisesti syvään jotta kramppi helpottaisi. Uskoin kilpailijoideni olevan sen verran kaukana, että uskalsin höllätä tarpeen vaatiessa, mutta olon parantuessa koitin kiristää tahtia. Nautin järjestäjien tarjoamaa urheilujuomaa ja kaadoin vettä päälleni pitääkseni itseni jokseenkin virkeänä. Kolmas kierros tuntui mielettömän hyvältä, kun ei ollut pakko juosta liian lujaa tietäessäni ettei kukaan tule enää ohi, tai jos joku yrittäisi niin minulla luultavasti olisi varaa vielä vastata. Ainakin sain rutistettua jonkin loppukirin tapaisen ja pääsin tuulettamaan maalissa.

Juoksu 00:52:12

Loppuaika 2:54:45

Olin hetken todella tyytyväinen suoritukseeni, mutta pian sisäinen kriitikkoni jo muistutti että viime vuonna olisin tällä ajalla ollut vasta viides ja jäänyt kauas kisan silloin voittaneesta Minna Koistisesta. No, huiput ovatkin erikseen, mutta voitto on aina voitto sarjasta riippumatta. Kyllähän se kivalta tuntui saada Kangasalalta myös kultamitali kotiinviemisiksi, kun aiemmilta vuosilta on jo hopea ja pronssi Kunto+ -matkalta. Mukava oli myös huomata näin kisapäivän jälkeen, että kroppa palautuukin nopeammin kuin viime kesänä, joten kestävyys on selvästi kehittynyt ja Tribasen ohjeilla on tullut tehtyä oikeita asioita. Kiitos siis valmentajat Panu ja Jussi!

Seuraava koitos onkin jo vajaan viikon päästä Joroisilla, kun kisaan puolimatkan joukkueviestissä Tribasen tiimikaverin Hanna-Marin joukkueessa uimarina.