Köllikkäukon matkaan

Elokuu on koittanut ja tässä vaiheessa voinee jo sanoa kotimaan triathlonkauden olevan kääntymässä ehtoopuoleen. Henkilökohtainen triathlonkesäni päättyy noin viikon kuluttua Finntriathlon Tahkon savolaiseen perusmatkaan (1000 m uintia, 50 km pyöräilyä ja 11 km juoksua), mutta sen jälkeen edessä on vielä yksi erilainen haaste ennen alkusyksyn ylimenokautta.

Kesän alussa eteeni tuli tilaisuus josta ei voinut kieltäytyä. Jussi Kiira alias Köllikkäukko kysyi valmennusryhmältämme olisiko kellään mahdollisuutta ja kiinnostusta lähteä huoltajaksi Slovakiaan Janosikin extreme triathloniin 1.9. Koska minulla periaatteessa oli mahdollisuus lähteä ja kiinnostukseni oli jo valmiiksi pompannut yli asteikon, laitoin Jussille viestiä ja kyselin "ihan uteliaisuudesta" millainen rasti oli kyseessä ja uskoisiko hän että minusta voisi olla tehtävään. Speksit olivat alkuun hieman epäselvät, kun tarkkaa tietoa huoltajan roolista ei ollut vielä kisajärjestäjien puolesta tullut, mutta Jussi vastasi että pääpiirteissään tehtävänä olisi juosta kilpailijan rinnalla joko osa juoksureitistä tai mahdollisesti koko juoksuosuus. Kuulosti rankalta ja upealta, ja tuntui epätodelliselta kun Jussi sanoi ottavansa minut mukaan, mikäli pystyn varmasti sitoutumaan reissuun ja uskallan ottaa haasteen vastaan. En enää ollut yhtään varma itsestäni, ja jäin miettimään päätöstä ristiriitaisena, maalaillen vuoroin synkkiä uhkakuvia ja henkeä salpaavia vuoristomaisemia. Nukuttuani yöunet ja kuultuani valmentajan mielipiteen ("rankka reissu, mutta selviät kyllä") uskalsin lopulta lyödä kättä ja ottaa haasteen vastaan. En ollut itsekään varma käsitinkö täysin mihin olen lähdössä mukaan, mutta on sitä ennenkin hypätty tuntemattomiin vesiin ja selvitty.

Kesä eteni ja kuva kilpailusta alkoi hahmottua pala kerrallaan Jussin kanssa vaihdettujen viestien, Xtreme Janosikin sivujen ja kilpailusta löytyvien YouTube-videoiden perusteella.  Startti on perjantain ja lauantain välisenä yönä klo 24, jolloin kilpailijat aloittavat uintiosuuden pimeässä ja kylmässä Oravska priehradan järvessä, josta he siirtyvät pyörällä 180 km yli 2600 nousumetriä sisältävää reittiä kohti Terchovaa ja kilpailun viimeistä osuutta, vuoristossa suoritettavaa polkujuoksumaratonia. Minun tehtäväni olisi olla avustamassa lähtö- ja vaihtoalueilla sekä matkata Jussin vaimon ajaman huoltoauton kyydissä läpi pyöräreitin valvoen Jussin matkaa pimeällä tiellä. Aamun sarastaessa alkaisi tehtäväni rankin osuus siirtyessämme Jussin kanssa juoksuosuudelle, josta selviytyminen järjestäjien mukaan kestää kilpailutiimiläisten kunnosta ja sääolosuhteista riippuen 6 - 10 tuntia. Nousua reitillä on yhteensä 3000 metriä. Juoksureitin korkein kohta Chleb on 1646 m korkea. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Halti-tunturin huippu on 1317 metrin korkeudessa, mutta Janosikissa sekä jyrkkiä että loivempia nousuja on useampikin kavuttavana.  

 
Matkaan lähtisivät siis Jussi ja hänen vaimonsa sekä minä. Lentäisimme keskiviikkona 29.8. Tukhloman kautta Krakovaan, josta ajaisimme vuokra-autolla Slovakian puolelle. Torstaina pyöräreittiin tutustumista, perjantaina kisainfo ja valmistautumista yöllä alkavaan kilpailuun. Olemme ilmeisesti ensimmäinen suomalainen tiimi kyseisessä kisassa, ja moni yksityiskohta selviää vasta paikan päällä, mutta Jussin vankan extremekisakokemuksen turvin olen itse varsin luottavaisin mielin lähdössä seikkailuun. Pari ensimmäistä viikkoa reissuunlähtöpäätöksestä mietin kyllä sitä millainen jokerikortti itse tulisin olemaan tässä pakassa, kun en ole ollut mukana missään vastaavassa aiemmin. Olenko juossut yhtään maratonia? En. Olenko ollut yhdessäkään polkujuoksukisassa? En. Mutta olen juossut poluilla muuten vain ja patikoinut Lapissa rinkka selässä, ja kolmen vuoden triathlontaustalla minulla on hyvä peruskunto ja uskoakseni riittävästi kestävyyttä selviytyä tulevasta koitoksesta. Se mikä meinaa jäädä kunnosta kiinni paikataan sitten sisulla ja hulluudella. Ja minunhan ei tarvitse kuin vain vetää polkumaraton, kun Jussi taas vetää koko setin ja on liikkeellä melkein vuorokauden. 

Siinä menisi siis lauantai. Sunnuntai on varattu palautumiselle, ja maanantaina palaisimme takaisin Suomeen. Olin aikaisemmin ilmoittanut itseni 15.9. juostavaan Finlandia marathonin puolikkaalle, mutta taidan pistää paikkani myyntiin sillä Janosikista toipuminen saattaa viedä muutaman viikon. Jostain syystä Finlandia marathonilla on huono karma meikäläistä kohtaan, kun varmaan jo viitenä vuotena olen yrittänyt osallistua siihen mutten ole vielä kertaakaan pystynyt. Ehkäpä ensi vuonna. Vai käykö niin että jos joskus viimein onnistun osallistumaan tapahtumaan, kuolen reitille? Se jää nähtäväksi, mikäli selviän ensin hengissä Janosikista...