Let me tri!

Tänä viikonloppuna piti olla Staminaisten, eli Staminan naisten kevätleiri, mutta se peruuntui osallistujapulan vuoksi. Tällä harjoituskaudella olen kuitenkin saanut leireillä niin paljon, ettei yhden leirin peruuntuminen oikeastaan juuri harmittanut, vaikka toteutuessaan se olisi varmasti mukava ollutkin. Sen sijaan suunnittelimme isän kanssa muutaman päivän vaellusreissua Itä-Lappiin Sallan alueelle reilun viikon päästä. Tarkemmat reittisuunnitelmat ovat vielä auki, mutta kyllä mielessä on jo alkanut pyöriä lista rinkkaan pakattavista varusteista ja ruokatarpeista. Viime kerran olen patikoinut varmaan seitsemän vuotta sitten Karhunkierroksella, joten odotan innolla uutta tätä reissua, varsinkin kun Panu ja Jussi vakuuttivat ettei se olisi treeneistä pois. Ensimmäiseen kisaan on vielä kuukausi ja onneksi nyt on ollut niin lämmintä että on voinut jo pyöräillä ja uida ulkona. Viime sunnuntaina ajoin kesän ensimmäisen pitkän lenkin ja maanantaina korkkasin avovesiuintikauden. Vaihtoja ...

Kevät on ihmeellistä aikaa. Hämmästelen vuodesta toiseen miten nopeasti kaikki muuttuu. Pimeys ja kylmyys väistyvät valon ja lämmön tieltä, harmaus puhkeaa kirkkaaseen väriloistoon, hiljaisuus täyttyy äänillä. Yhtäkkiä elämää on joka puolella varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan. Myös oma vointini on tehnyt lähes täyskäännöksen. En tiedä miten tämä tapahtui, mutta yhtäkkiä huomasin olevani paljon pirteämpi ja vahvempi. Viimeistään onnistuminen ensimmäisellä puolimaratonillani katkoi pahat kielet pääni sisällä ja antoi valtavan itseluottamuksen tuleviin kisoihin. On aika hurjaa millainen vaikutus mielellä on onnistumiseen. Ehkä viikko ennen kisaa päätin että tavoittelen 5 min/km vauhtia ja alle 1:50 aikaa. Kilometrivauhti oli täysin hatusta heitetty, se v...

Kirjoitan nyt suoria sanoja masennuksesta, koska se ja muut mielenterveyden häiriöt ovat aiheena edelleen liian tabuja. Viime iltana kirjoitin eräälle kaverilleni näin: "Välillä tuntuu, itse asiassa aika usein, etten pidä mun elämästä nykyisellään ja haluaisin päästä irti sellaisesta  suorituskeskeisyydestä joka pyrkii vastaamaan enemmän ehkä ulkoisiin odotuksiin tai omiin uskomuksiin siitä mitä pitäisi olla. Mulla se heijastuu tosi paljon myös treenaamiseen ja tuntuu usein etten vaan jaksa sitä, mutten oikein haluaisi myöntää sitä itselleni koska olen rakentanut niin suuren osan identiteettiäni urheilun ympärille. Kiellän itseltäni paljon asioita, joita ehkä kuitenkin kaipaan, koska urheilu. Nuorempana käytiin vanhempien kanssa monena kesänä Lapissa vaeltamassa ja huomaan kaipaavani jotain sellaista, että olisi lupa unohtaa kaikki kehon seuranta ja mittaus, ei tarvitsisi edes ajatella sitä liikunnan kautta vaan enemmän henkisenä virkistäytymisenä. Kaipaan sitä, että saisi vain ...

Kurkkua kaihertaa, nokka vuotaa, meinaa vähän väsyttää. Luulin että nyt on taas joku flunssa tulossa, mutta oireet alkoivat  vaikuttaa enemmän " kevätpölyallergialta " kuin bakteeri- tai virustaudilta. Minulla ei ole todettu allergioita, mutta lievä astma kuitenkin on ja ainakin katupöly saa hengitystieni oireilemaan. Myös siitepölyaikaan olen usein melko tukkoinen, joten ehkä jotain allergiataipumusta voi kuitenkin olla. Yleensä antihistamiineista on ollut apua, joten tänä aamuna kaivoin kaapista setiritsiinitabletit ja lisäksi kannutin nenäni. Haalealla suolavedellä huuhtelu puhdistaa mukavasti sierainten limakalvoja ja on hyvä rutiini vaikka hampaiden pesun yhteyteen. Suosittelen, jos vähänkään kärsii pölystä ja tukkoisuudesta. Pahimpaan katupölyaikaan olisi varmaan muutenkin fiksua välttää pölyisimmillä paik...

Oho. Mulle on näköjään tulossa 12 tunnin treeniviikko. Tähän mennessä olen huhkinut jo 7,5 tuntia ja viikonloppuna on vielä reilu neljä tuntia. No ei siitä ihan kahtatoista tuntia tule, muttei jää kovin kauas. Ohjelmaan ne oli Tribasen toimistolla suunnitelleet jotain yhdeksää tuntia. Se on se kevät kun saa naisen näin sekaisin. Eilen vaihdoin maastopyörästä nastat pois ja käskin kaveria, jonka varastossa mun maantiepyörä on, kiikuttamaan pyörän mulle heti kun ehtii. Varmaankin pystytän teltan kadun varteen että voin olla ensimmäisenä todistamassa, kun hiekat putsataan. Sitten mä ampasen tielle bongaamaan leskenlehtiä ja rattiraivoajia. Feissarit, koirankakat ja pyöräilijät. Varmat kevään merkit. Innostuin viettämään altaassa vähän enemmän aikaa kuin ohjelmaan oli suunniteltu. Matkaa ei kertynyt kovinkaan paljon, mutta ajatus ja keskittyminen korvaavat kilometrit. Kesällä se menee avovedessä ihan toisin päin ja syksyllä sen sitten huomaakin ettei osaa enää uida. Tuo Sailfishin G-r...

Uinti on triathlonin osa-alueista minulle ehdottomasti vaikein, sillä se tuli osaksi liikkumistani vasta triathlonin aloittamisen myötä. Vaparin tekniikka piti opetella täysin alkeista, mikä on hitaudessaan ollut toisinaan äärimmäisen turhauttavaa ja taas toisinaan valtavan palkitsevaa, kun jokin alkuun aivan käsittämätön tekniikkajuttu onkin loksahtanut kohdalleen. Ennen triathlonia en ollut seurannut uintia edes telkkarista eivätkä muut nimet kuin  Jani Sievinen  tai  Hanna-Maria Seppälä  sanoneet minulle mitään. En edes tiennyt miten päin uimalakki puetaan, tai mitä tarkoittivat pullarit, lättärit, nimmarit ja delffarit.  Siksi uintiin on minulla alusta saakka ollut kunnioittava ja hieman vierastavakin suhde, ikään kuin vedessä olisi jotain mystistä tai lähes jumalaista, joka jää ymmärrykseni ulkopuolelle. Uimarit, jotka tätä elementtiä hallitsevat, olivat pitkään arvoasteikollani piirun verran tavallisten ihmisten yläpuolella. Minun silmissäni...

Leiristä palautuminen on mennyt paremmin kuin koskaan aiemmin. Tämä oli kaikkiaan viides viikonloppuleirini ja neljäs Finntriathlon-leirini kolmen vuoden harrastamisen aikana. Toki oma kunto on kasvanut harjoittelun myötä, mutta suurin ja mielestäni paras muutos mitä tekemisessäni on tapahtunut, on valmennuksen ja oman kokemuksen myötä kehittynyt maltillisuus. Leiriviikonlopun 10 treenitunnista yli 80 % meni pk-sykkeillä, ja niistäkin suurin osa peruskestävyyden ala-alueella. Myös oma fiilis siitä mitä jaksaa tehdä ja sen kuuntelu on tärkeää, tai lopulta tärkeintä. Millä tavalla leiriviikonlopusta palautuminen on ollut parempaa kuin aiemmin? Olen pystynyt jatkamaan leirin jälkeistä harjoittelua nopeammin kuin aiemmin. Maanantaina olin todella puhki, joten lepäsin ja söin juuri niin paljon kuin kroppa tuntui haluavan. Tiistaina alkoi aktiivinen palautuminen. Tällöin ohjelmassa oli tunnin kevyt uinti aamulla ja tunnin kevyt pyöräily iltapäivällä. Molemmat siis hyvin kevyitä. Keskiviikko...